18. toukokuuta 2015

Pariskunnista päivää


Kirjoittaja: Sanna Hast

Paliskuntain yhdistyksellä. Se on vastaus kysymykseen: ”niin missä sä olitkaan töissä?”.

Vastauksen saa toisinaan toistaa pariin otteeseen, eikä se johdu kuulijan huonosta kuulosta tai vastaajan huonosta ääntämyksestä vaan yksinkertaisesti siitä, ettei kuulija ole kuullut sanaa ”paliskunta” ehkä eläessään aiemmin, eikä siitä syystä osaa kyseistä sanaa kuulla. Jatkokysymyksiä seuraa usein luontevasti: 

”Niin missä kunnassa?” tai

”Onko se vähän niin kuin joku osuuskunta?”

Ei ole lainkaan tavatonta, ettei kysyjä tiedä mikä on paliskunta. Poro sinänsä, ainakin yleensä, kyllä tunnistetaan.

Suomen poronhoitoalue, on jaettu 54 paliskuntaan, jotka ovat pinta-alaltaan ja poromääriltään erikokoisia, sekä myös poronhoitotavoiltaan erilaisia. Kaikki poronomistajat kuuluvat yhteen paliskunnista. Paliskunta on siis poronhoitoyhteisö, joka vastaa alueensa poronhoidosta. Kaikki paliskunnat ovat Paliskuntain yhdistyksen jäseniä.

Paliskuntain yhdistys puolestaan on porotalouden ohjaus-, neuvonta- ja asiantuntijaorganisaatio. Se on poronhoitolailla (848/1990) perustettu yhdistys, eikä sen vuoksi ole samankaltainen kuin esimerkiksi rekisteröidyt yhdistykset. Paliskuntain yhdistyksen tehtävänä on muun muassa toimia paliskuntien yhdyssiteenä, edistää ja kehittää poronhoitoa ja sen tutkimusta sekä hoitaa porotalouden suhteita muuhun yhteiskuntaan.

Tuttavallisemmin paliskunnista puhutaan palkisina, mikä vastaakin sanan varsinaista merkitystä melko hyvin. Palkinen tulee sanasta palkia, eli porolle ominaisesta tavasta kulkea ja laiduntaa. Porojen ”laidunkunnat”, eli paliskunnat ovat siis poronhoidon hallinnollisia, taloudellisia ja oikeudellisia sekä maantieteellisiä ja toiminnallisia perusyksiköitä.

Pohjoisen Suomen vanhin elinkeino, poronhoito, on tätä nykyä järjestäytynyt paliskuntajärjestelmän kautta. Vaikka poronhoitoalue sinällään on melko laaja – kattaen noin kolmanneksen Suomen pinta-alasta – ovat paliskunnat osakkaineen sidottuja pienempiin ”laidunyksiköihin”. Tästä syystä poronhoitoalueella muu maankäyttö, eli käytännössä maa- ja metsätalous, turvetuotanto, tuulivoiman tuotanto, kaivostoiminta ja niin edelleen, muuttavat, rajoittavat ja kaventavat poronhoidon toimintamahdollisuuksia aina paliskuntakohtaisesti. Ja edelleen tästä syystä poronhoitoalueella tapahtuva maan- ja alueiden käytön suunnittelu on poronhoidon ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän jatkuvuuden kannalta äärimmäisen keskeinen kysymys.

Yhteensovittaminen eri maankäytön intressien ja toimijoiden välillä ei aina ole helppoa; ristiriidoilta ja konflikteiltakaan ei ole poronhoitoalueella vältytty. Vanhoja kaunoja, tahallaan tai vahingossa tapahtuvia väärinymmärryksiä, vallankäyttöä, huhupuheita, mykkäkoulua, mökötystä, kommunikaation tai yhteisen kielen puutetta, mutta myös yhteisymmärryksen hakemista, myötätuntoa, siltojen rakentamista, uuden oppimista, joskus jopa anteeksiantamista. Kaikenlaista perusinhimillistä touhua mahtuu poronhoitoalueen eri toimijoiden välille.

Ehkä tästä syystä älypuhelimien ihmistä älykkäämpi tekstin oikolukija ei myöskään tunnista sanaa paliskunta vaan haluaan automaattisesti korjata sen sanalla pariskunta.