25. elokuuta 2015

Poroihin liittyvät kesäajan työt Inarissa

Kirjoittaja: Maaren Angeli

Sain tehtäväkseni kirjoittaa blogitekstin poroihin liittyvistä kesäajan töistä Inarissa. Inari on aika laaja alue, ja Inarin kuntaan kuuluu kahdeksan paliskuntaa. Nämä pohjoisen paliskunnat eroavat toisistaan eri tavoin. Alueiden eroavaisuuksien takia jokaisessa paliskunnassa on heille itselleen sopivat, omanlaisensa poronhoitotavat. Poroja hoidetaan myös paliskuntien sisällä eri tavoin. Poronhoito myötäilee vuodenkiertoa sekä siihen vaikuttavia luonnonolosuhteita ja vaihtelee siten myös niiden mukaan vuosittain.


Uusi poronhoitovuosi alkaa aina ensimmäinen päivä kesäkuuta. Noin puolessa Inarin alueen paliskunnista vasat merkataan tavallisesti kesämerkkauksissa. Porojen liikehdintää ja kokoontumista seurataan kesäkuun puolivälin jälkeen aktiivisesti ja ensimmäiset vasat merkataan tavallisesti juhannuksen aikoihin. Säät ja räkkätilanne vaikuttavat porojen kasaantumiseen ja merkintöjen onnistumiseen. Merkittömiksi jääneet vasat merkataan syyserotusten yhteydessä. Kesämerkkaukset ovat poroperheiden kesän kohokohta, ja niissä on mukana poronhoitajia aina lapsista ikäihmisiin. Inarissa myös naisten ja lasten osuus poronomistajista on suuri ja poronhoito on perhekeskeistä. Lapset saavat jo varhain omat poromerkkinsä ja heidät otetaan pienestä pitäen mukaan poronhoitotöihin. Samalla he oppivat alueensa poronhoitotavat ja kulttuurin. Poronhoito on sosiaalista työtä, jossa poroja hoidetaan yleensä yhdessä suvun, perheen tai tokkakunnan kanssa.


Osa poromiehistä tekee heiniä poroillensa heinä-elokuussa. Isompien peltojen omistajilla heiniä voi riittää myyntiin asti. Jotkut tekevät myös kerppuja ja kortetta pienimuotoisesti. Kesällä on aikaa kunnostaa ja rakentaa omia sekä paliskuntien aitoja. Myös poromiesten tärkeät työvälineet kuten mönkijät ja kelkat korjataan kesän aikana kuntoon. Tosin uudet koneet viedään usein merkkihuoltoon, koska uutta tekniikkaa ei voida itse juuri korjata.

Paliskunnat suunnittelevat toimintaansa, valmistelevat kustannusarviot porotalousneuvojien kanssa ja aloittavat projektit. Työ aloitetaan usein jo keväällä lumen aikaan, jolloin rakennustarvikkeiden kuljetus on helpompaa. Kaikilla paliskunnilla on isoja aitarakennelmia jotka vaativat jatkuvaa kunnossapitoa.

3. elokuuta 2015

Porotalouden opiskelua ammattikorkeassa

Kirjoittaja: Juho Tahkola

”Ei poronhoitoa opiskella, vaan siihen kasvetaan!” Tämän lauseen kuulee monen poromiehen toteavan, ja olen pitkälti itse samaa mieltä. Käytäntö ja perinteet poronhoitoon opitaan vanhemmilta ja toisilta poromiehiltä. Itse päätin oppini hakea koulun penkiltä. Toki käytännön kokemusta on jonkin verran pohjalla, mutta järkevänä ihmisenä (kun yritetään olla) päätin opiskella itseäni kiinnostavan tutkinnon; porotalousagrologi.

Mielekkäin opinahjo löytyi Rovaniemeltä Lapin ammattikorkeakoulusta. Lukion jatkoksi halusin jatkaa korkeakouluasteella. Muita vaihtoehtoja porotalousopintoihin olisi löytynyt joen toiselta puolen, Lapin ammattiopistosta tai Inarin SAKKista. Ammattikorkeakoulussa opiskelu oli mielekästä. Agrologiopiskelijat eivät olleet isoin ryhmä, mutta ryhmähenki sitäkin tiiviimpi. Reissuja tehtiin eri tilaisuuksiin ja tapahtumiin, kuten konemessut ja nuoret vieropalkisilla, sekä käytiin itse tiloilla tutustumassa eläimiin ja eri työtehtäviin. Poroerotukseen lähdettiin jo heti opiskelun ensimmäisenä syksynä Narkauksen palakiseen. Ketjuun haettiin ajomieheksi halukkaita ja tottahan toki se minulle sopi. Paikka oli itsessään ainutlaatuinen allekirjoittaneelle, koska samalla paikalla oli kenttäteurastamo aivan erotusaidan vieressä. Näin pääsin ensimmäistä kertaa osallistumaan teurastuksen eri vaiheisiin aina tainnuttamisesta suolistamiseen.


Opiskelijan arki ammattikorkeakoulussa oli pari ensimmäistä vuotta kiireellistä. Luennoilla käytiin klo 8-16 välillä ja kotona opiskeltiin vielä tentteihin ja kirjoiteltiin esseitä ja oppimispäiväkirjoja. Ryhmätöitä tehtiin paljon, mikä omalta osalta helpotti omaa opiskelua; onhan ryhmässä aina mukavampi työskennellä kuin yksin, eikä ole motivaatio-ongelmia tehtävien suorittamiseen. AMK-opinnot ovat paljon muutakin kuin vaan poronhoidon opiskelua. Ensimmäiset opiskeluvuodet muistuttivat paljon lukio-opintoja. Oppiaineina oli suomen kieltä, matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, englantia ja ruotsia. Toki ammattiopintojakin oli mukana; kasvituotanto, poro-, riista- ja kalatalous, pohjoinen kotieläintuotanto, markkinoinnin ja yrittäjyyden kurssit sekä metsänhoito. Lisäksi oli valittavana valinnaisia opintoja oman mieltymyksen mukaan. Itse valitsin kaikki mahdolliset pohjoisen kotieläintuotannon (eli nautapuolen kurssit) ja porotalouden kurssit.



Poronhoidon kursseilla meillä oli mahdollisuus olla mukana eri hankkeissa. Porutaku-hanke tutki poron ruokinnan, talvitarhauksen ja kuljettamisen parantamiskeinoja. EU:n myötä hankkeet yleistyvät ja ovat monelle valmistuvalle opiskelijalle työllistävä voimavara. Siksi tutustuminen hanketoimintaan opiskeluaikana on kannattavaa. Porotalouden opintoihin kuului myös lakiopinnot. Lain tuntemus korostuu jatkuvasti nyky-yhteiskunnassa kiristyvien säännösten ja EU:n myötä. Jatkojalostuksen kurssilla saimme hyödyntää Lapin ammattiopiston koekeittiötiloja ja pääsimme kokeilemaan eri tuotteiden valmistusta, raaka-aineena muun muassa poronliha. Myös Lapin ammattiopiston poronhoito-opiskelijat osallistuivat joillekin meidän kursseille ja käytiin me agrologiopiskelijatkin muutamia kertoja heidän tiloissa kuuntelemassa luentoa.

Eri opiskelijajärjestöt Rovaniemellä järjestivät paljon tapahtumia, jotka kevensivät sopivasti opiskelijan arkea, suurimpina tapahtumina mainittakoon Kuksajaiset ja Poronkusema. Myös erilaiset urheiluhenkiset tapahtumat toivat opiskelijat yhteen koulun ulkopuolella. Oli yhteisiä jalkapallo ja jääkiekko pelejä, sekä joka syksyinen ammattikorkeakoulun ja yliopiston välinen soutukilpailu Kemijoella. Opintojen ohella käytiin säännöllisen epäsäännöllisesti myös katsastamassa Rovaniemen yöelämää, jossa tapasi muita opiskelijoita. Rovaniemi onkin vilkas opiskelijakaupunki, jossa opiskelijahaalareihin pukeutuneet opiskelijat ovat tuttu näky katukuvassa. Kirjoittanut: Juho Tahkola